Kolmatta vuotta peräkkäin meillä oli varaus Finnlinesille ja suunnitelmat Skotlantiin matkaamiseksi olivat valmiina. Loppuvuodesta 2021 alkanut koronan omikron-variantti laittoi Euroopan uudestaan sekaisin ja sai meidät jälleen huolestumaan reissun kohtalosta. Mahdollinen kolmas vuosi enemmän tai vähemmän kotimaassa pitkin poikin reissaamista ei kyllä houkutellut yhtään.
Onneksi kevään myötä pandemia alkoi jälleen hellittää ja rokotusten myötä valtiot lievensivät matkustusrajoituksiaan aiempaa nopeammin. Näytti siltä, että mahdollinen maskipakko olisi suurimpia rajoitteita reissua ajatellen.
Toukokuussa 2022 koitti viimein se päivä, kun viisi Kettulan Tallin kuskia lopulta pääsi matkaan kohti Skotlantia ja tälläkin kerralla oli matkassa yksi uusi ajopeli Juhon hankittua melkein uuden Suzuki V-Stromin. Kyllä tätä oli jo odotettukin, joten kaikki olivat kovin innoissaan lähdössä reissuun.
Reissulaisten iloiseksi yllätykseksi koronapandemia ei lopulta näkynyt reissussa muutamia yksittäisiä kertoja lukuun ottamatta, maskipakkoakaan ei ollut missään.
Matkanjohtajan navigaattori otti tälläkin reissulla sen verran roolia, että tulevien vuosien reissujen tueksi ja kiitokseksi vuosittaisten reissujen järjestämisestä tallilaiset lahjoittivat hänelle reissun jälkeen nykyaikaisen Garmin Zumo XT -navigaattorin. Tulevina vuosina eksymiset taitavat siis mennä pelkästään matkanjohtajan piikkiin.
Reissun toteutunut kokonaismatka oli noin 4820 km. Ajopäivät olivat kilometreissä mitattuna meille aika tyypillisiä, mutta reittiä jouduttiin säätämään kesken matkan, koska osa päiväetapeista osoittautui epärealistisiksi.
20.5.2022 – 1. päivä, Koti – Vuosaari – Finnlines, 31 km
Viimein koitti jo vuodesta 2019 suunniteltu lähtöpäivä, olisimme viimeinkin lähdössä Skotlantiin. Pitkin päivää tuli täsmennyksiä laivan lähtöaikaan, Saksassa satamatyöntekijöiden lakko aiheutti viivästyksiä Finnlinesin Travemünden reitin aikatauluihin.
Yhtä lukuun ottamatta porukka kokoontui Mikon pihaan lähtöä varten. Viimeinenkin porukan jäsen löytyi sitten Vuosaaren satamasta lähtöselvityksen nurkilta. Innostus oli lähes käsinkosketeltavissa.
Edessä olisi noin puolitoista vuorokautta merellä ennen Saksaan saapumista, joten kaikilla oli käsimatkatavarat täynnä lukemista paperisessa tai sähköisessä muodossa, osalla jopa elokuvia tai tv-sarjoja tallenteina.
Laivalla nautimme merimaisemien lisäksi buffet-pöydän antimista ja saunaosaston palveluista. Laiva oli meille tuttu Finnmaid jo vuoden 2018 Hartzin reissulta, joten laivalla navigointi ja sen palvelut olivat jo valmiiksi tuttuja.
Laiva pääsi lopulta matkaan reilut 4 tuntia aikataulusta myöhässä, mutta mikäs hätä meillä lomalaisilla oli, kun laivalla kaikki ruokailutkin kuuluivat lippujen hintaan.
21.5.2022 – 2. päivä, Finnlines – Travemünde – Seevetal, 96 km
Meripäivän viettäminen heti matkan alkuun olikin oikeastaan ihan toimiva konsepti. Sen aikana ehti hyvin irtautua kiireisestä arjesta ja tehdä vielä hiukan tarkennuksia ensimmäisten reissupäivien suunnitelmiin. Tarkasti tähystämällä horisontissa näkyi vät vuorollaan Gotlanti, Öölanti ja Bornholmkin. Reitti kulki myös, myöhemmin uutisista hyvin tutuiksi tulleiden, Nordstream-putkien kulmilta.
Merimatkan aikana laiva sai vain hiukan kirittyä aikataulua kiinni. Kello oli siis lähes puoliyö, kun lopulta pääsimme tien päälle.
Ensimmäinen kohtaaminen saksalaisen, käteisellä ensisijaisesti toimivan, yhteiskunnan kanssa ei sujunutkaan sitten aivan kivuttomasti, kun sataman läheisellä huoltoasemalla emme saaneet yhtäkään maksukorteistamme toimimaan. Onneksi meillä oli yhteensä riittävästi käteistä tankkausten suorittamiseksi. Ehkä olisi ollut fiksumpaa lähteä hiukan täydemmällä tankilla liikenteeseen.
Yön pimeydessä jatkoimme matkaa kohti Hampurin eteläpuolella olevaa Seevetalia ja siellä odottanutta Gasthaus Zur Linde -majapaikkaamme. Mahdollisten eläinten vuoksi pidimme vauhdin maltillisena. Perillä, pienen etsiskelyn jälkeen, löysimme meitä varten odottamaan jätetyt huoneiden avaimet ja pääsimme aamuyöstä käpertymään herkästi parisänkyihin.
22.5.2022 – 3. päivä, Seevetal – Hoek van Holland – Stena Line, 583 km
Myöhäisen saapumisen myötä otimme myös aamun aikataulun suhteen rennommin. Eikä meillä muutenkaan erityinen kiire ollut, kun seuraava laiva Rotterdamista oli lähdössä vasta klo 22:00. Pyörille mennessämme ilahduimme, kun kunniaksemme oli näköjään nostettu siniristilippu majapaikan salkoon.
Päivän kohteemme oli natsiajan sukellusvenetehdas Bunker Valentin aivan Bremenin lähistöllä. Tehdas ei kuitenkaan koskaan ehtinyt valmistua ja yhtäkään sukellusvenettä ei siis siellä rakennettu. Rakennuksen tuhoaminen sodan päätteeksi osoittautui liian suureksi urakaksi, jonka vuoksi meilläkin oli mahdollisuus tähän valtavaan rakennukseen ja sinne 2010-luvulla perustettuun museoon tutustua.
Vierailun jälkeen ylitimme Weser-joen lossilla ja nautimme lounasta viihtyisässä kreikkalaistyylisessä maalaisravintolassa Oldenburgin lähistöllä. Vajaan tunnin ajamisen jälkeen saavuimme Alankomaihin, konkreettisin muutos oli nopeusrajoitusten alentuminen. Päätimme käydä ihastelemassa paikallisten urotekoa eli 32 km pitkää Afsluitdijk-sulkupatoa, jonka avulla Pohjanmeren lahti on erotettu merestä ja muutettu järveksi jo vuonna 1933.
Vielä oli jäljellä parin tunnin ajomatka Hoek van Hollandiin, jossa nousimme Stena Linen kyytiin. Ihan asiallinen, mutta palveluiltaan hiukan vaatimaton alus.
23.5.2022 – 4. päivä, Stena Line – Harwich – Scagglethorpe, 460 km
Aikaerosta huolimatta saapuminen klo 6:30 on aina mieleenpainuva kokemus ja varsinkin, jos sen jälkeen pääsee jonottamaan puoli tuntia passintarkastukseen. Vaihtaminen vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ja maileihin sujui yllättävän helposti, vaikka aluksi siihen kyllä piti ihan tosissaan keskittyä.
Päivän ensimmäinen kohde oli Iso-Britannian matalin kohta. Noin 3 metriä merenpinnan alapuolella meitä odotti metsäinen suoalue, jonne ei ehkä olisi kannattanut vaivautua. Onneksi päivän seuraavat kohteet olivat hiukan mielenkiintoisempia.
Sherwoodiin saavuttuamme olimme jo pahasti aikataulusta jäljessä, jonka vuoksi tutustuminen tähän Robin Hoodin kotiin jäi valitettavan pikaiseksi. Maittavan lounaan sentään saimme siellä nautittua. Yorkin katedraaliin tutustuminen oli sekin aika nopea hiukan haasteellisten pysäköintiolosuhteiden vuoksi.
Perillä Scagglethorpessa ja majapaikassamme The Ham & Cheesessä olimme vasta illansuussa. Oli siis pakko todeta, että reittisuunnitelmamme oli paikoitellen liian tavoitteellinen ja suurempia teitä olisi aiheellista hyödyntää enemmän. Pubissa nautitun oluen ja ruokailun jälkeen matkanjohtaja vetäytyikin tekemään päivitettyä suunnitelmaa muutamille päiville, jotta emme olisi ajopäivien jälkeen näin uupuneita. Onneksi vain yksi majapaikka piti vaihtaa.
24.5.2022 – 5. päivä, Scagglethorpe – Edinburgh 363 km
Viimein saimme eteemme aidon englantilaisen aamiaisen, energiaa tuli mukavasti alkupäivän tarpeisiin. Pyörätkin olivat energiaa vailla, joten pääsimme matkaan vasta niiden tankkauksen jälkeen.
Reilun tunnin ajamisen jälkeen päällemme vyöryi kunnon sade ja sadepuvuille tuli käyttöä. Nautimme kevyttä välipalaa idyllisellä maatilalla Newcastlen pohjoispuolella. Siellä oli ravintolan lisäksi myös muutamia erilaisia pikku myymälöitä tuliaisten hankintaan.
Sateet seurasivat meitä pitkin päivää, mutta eivät onneksi tauotta. Pahimpien sateiden ajaksi onnistuimme löytämään mukavia taukopaikkoja muun muassa lounaan merkeissä. Skotlannin rajankin ylitimme poutaisessa säässä ja pääsimme ottamaan kuvia muistoksi.
Ennen saapumista majapaikkaan kävimme vierailemassa Rosslynin kappelilla, joka ei ollutkaan kovin helppo kohde tutustua aukioloajan jälkeen. Onneksi aidan raosta saimme napattua pakolliset kuvat tästä Da Vinci koodista tutusta paikasta.
Edinburghin Brooks hotellin pieniin huoneisiin ahtautumisen jälkeen riensimme tutustumaan kaupungin nähtävyyksiin ja ruokailemaan. Olisihan täällä ollut nähtävää pidemmäksikin aikaa.
25.5.2022 – 6. päivä, Edinburgh – Inverness, 432 km
Edinburghista poistumisen jälkeen ylitimme Forthinvuonon uudempaa maantiesiltaa pitkin ja suuntasimme kohti St Andrewsia ja maailman ensimmäistä golfklubia. Sieltä jatkoimme edelleen Tayvuonon yli Dundeehen ja edelleen itärannikkoa pitkin kohti pohjoista. Montrosessa pidimme lounastauon sataman kupeessa olevassa ravintolassa, josta sai currysta lähtien erilaisia nykyaikaisen Iso-Britannian keittiöön kuuluvia ruoka-annoksia pienellä skottilaisella vivahteella.
Stonehavenissa otimme pienen eksymisen jälkeen suunnan kohti sisämaata. Balmoraliin saavuimme valitettavasti kuitenkin niin myöhään, että kuningattaren lempilinnassa vierailu ei ollut enää mahdollista. Se jäi hiukan harmittamaan. Jatkoimme matkaa upeissa maisemissa halki Cairngormsin kansallispuiston ja ohitse Lechtin laskettelukeskuksen.
Kansallispuiston maisemien jäädessä taakse edessä olikin jo seuraava kohde, nimittäin kuuluisa Loch Ness. Osa porukasta oli ilmeisesti ihan tosissaan päättänyt löytää Nessien, koska päätyi järveen sukeltelemaan.
Invernessissä majapaikamme Talisker Guest House oli kauniilla paikalla, mutta jälleen oli vain parisänkyjä tarjolla. Ja kaupungista löytyi vain yksi avoinna ollut ruokaravintola, ei näköjään ollut turistikausi vilkkaimmillaan.
26.5.2022 – 7. päivä, Inverness – John o’Groats – Bettyhill, 300 km
Kevyehkön aamupalan jälkeen lähdimme Cromartyvuonon rantaa pitkin edelleen pohjoiseen ja hämmästelimme vuonossa olevia käytöstä poistettuja öljynporauslauttoja.
Ensimmäinen nimeltään tuttu viskitislaamo Dalmore ei ottanut vierailijoita vastaan, joten sitäkin suuremmalla innolla kävimme tutustumassa Glenmorangien tislaamoon. Kunnon kierrokselle emme valitettavasti päässeet. Jatkoimme edelleen rantatietä kohti Wickiä, kun kesken matkaa tajusimme yhden pyöristä olevan hyvin vähillä bensoilla liikkeellä ja lähin asema oli vielä etäällä. Kaikesta huolimatta pääsimme Wickiin tankille sekä nauttimaan kaupungin ranskalaisen ravintolan taidokkaista annoksista lounaalla.
John O’Groatsissa taukoa pitäessämme Mikko yllättäen bongasi sieltä työkaverinsa. Reissuvinkkien vaihtamisen jälkeen jatkoimme matkaa läheiselle majakalle ja edelleen Skotlannin pohjoisimpaan pisteeseen Dunnet Headiin. Sieltä lähdettyämme sade yllätti meidät nopeasti ja jatkui lähes perille majapaikkaamme Farr Bay Inniin asti. Olipan melkoisen kylmä ja kostea etappi.
Majapaikka oli jo etukäteen varmistanut toiveemme syödä illallista ja mikä illallinen olikaan tarjolla. Pöytään tuotiin yhdet parhaista syömistämme pihveistä. Pienet cocktailit kruunasivat vielä illan.
27.5.2022 – 8. päivä, Bettyhill – Isle of Skye, 308 km
Erkanimme tässä kohden North Coast 500 reitistä, edellisen yön majapaikkakin oli jo osa muuttunutta reittisuunnitelmaamme. Suuntasimmme kohti etelää läpi pohjoisen Skotlannin nummien yksiajokaistaisista pikkuteistä nautiskellen. Lopulta saavutimme oman jälkemme Cromartyvuonon rannalla ja otimme suunnan kohti länttä. Dingwallin kylässä etsimme ahkerasti ruokapaikkaa ja etsinnän jälkeen päädyimme kiinalaiseen takeaway-ravintolaan syömään ahtaasti paikan päällä. Henkilökunta oli onneksi ymmärtäväistä, muuten olisimme päätyneet ulos sateeseen syömään.
Länttä kohti edetessä maisemat kävivät yhä komeammiksi ja kilpailivat tasaväkisesti Norjan hienoimpien maisemien kanssa. Vuoret ja vuonot näyttävät olevan menestysresepti tässä lajissa. Maisemien kruunu löytyi poiketessamme Applecross Pass tien korkeimmalla paikalla. Sieltä jatkoimme matkaa edelleen kohti Isle of Skyetä. Valitettavasti saaren viskitislaamoihin tutustumiseen ei aikataulumme antanut mahdollisuutta.
Skyen toiseksi suurimmassa kylässä Broadfordissa majoituimme aivan meren rantaan rakennettuun Dunollie hotelliin. Hotelli oli ihan asiallinen, mutta kyllähän rakennuksen ikä näkyi. Nautimme illallisen hotellin ravintolassa ja reissun ainoat haggis-annoksetkin päätyivät pöytään.
28.5.2022 – 9. päivä, Isle of Skye – Fort William – Helensburg, 329 km
Toiveemme oli päästä lautalla pois Skyeltä, mutta laskuvedestä johtuen aamulautta ei harmillisesti kulkenut. Onneksi löysimme hienon vaihtoehtoisen reitin ja pääsimme jälleen nauttimaan upeista maisemista. Fort Williamin lähistöllä kävimme katselemassa Ben Nevistä lähempää ja uteliaina hämmästelemässä parkkipaikalle laskeutunutta lääkärihelikopteria.
Jatkoimme edelleen kohti etelää ja vierailulle Inverarayn linnaan. Linna on yhden Skotlannin laajimman ja mahtavimman klaanin eli Campbellin suvun pääpaikka. Linnan 24,000 hehtaarin mailla kelpaa harrastaa metsästystä ja metsätaloutta. Linnan sisutus koostui historiallisten taisteluiden muistoesineistä, muotokuvista ja erilaisista arvokkaista taide-esineistä ympäri maailman.
Seuraava kohteemme oli Loch Lomond ja sen vierellä sijaitseva Glen Douglasin asevarikko. Vielä muutamia vuosia sitten rinteeseen louhitut bunkkerit olivat näkyvillä, mutta nyt niitä ei juuri erottanut. Faslanessa kävimme hiukan kurkkimassa rauhanleirin tunnelmia, mutta aika hiljaiselta vaikutti. Uutistenkin mukaan paikan väkimäärä on ollut vähenemään päin.
Pian olimmekin majapaikassamme Helensburghin Ardencaple hotellissa. Nautimme vielä maittavan illallisen hotellin ravintolassa ennen yöpuulle menoa.
29.5.2022 – 10. päivä, Helensburg – Ambleside, 432 km
Lyhyen siirtymän jälkeen saavuimme Auchentoshanin viskitislaamolle, jossa pääsimme viimein tarkemmin tutustumaan ”elämän veden” valmistuksen saloihin ja hiukan myös maistelemaan erilaisia viskilaatuja. Juomisen jälkeen tuli sitten nälkä, jota kävimme sammuttamassa Glasgow:n keskustan Hard Rock Cafessa. Muutama paitakin tarttui sieltä matkaamme.
Lounaan jälkeen kiristimme matkatahtia ja teimme vauhdikkaan siirtymän moottoritietä pitkin Lockerbiehin ja vuoden 1988 lentoturman muistolehtoon tutustumaan. Edelleen matkamme jatkui Hadrianuksen vallia ihmettelemään. Eniten ihmetystä aiheutti se, että vallista ei juuri ollut mitään nähtävillä. Ehkä osuimme vain huonoon kohtaan sitä.
Onneksi pääsimme pian helpottamaan harmitustamme yhdellä Englannin parhaaksi arvioidulla moottoripyöräreitillä eli Hartside Passilla (A686). Tie tuntui viehättäneen monia muitakin ja tiellä menehtyneiden useiden motoristien muistoksi oli näköalapaikalle pystytetty muistolaatoin varustettuja penkkejä.
Kauniiden maisemien äärellä, keskellä Englannin järviseutua, mutkitteli mukavia teitä, jotka veivät Amblesideen ja upeaan majapaikkaamme Ambleside Town Houseen. Illan kruunasi loistava thaimaalainen ruoka ja jääkiekon MM-kulta, jota juhlimmekin innolla.
30.5.2022 – 11. päivä, Ambleside – Hayfield, 256 km
Järvialueen pikkuteiltä siirryimme lähes suoraan nauttimaan Yorkshire Dales kansallispuiston alueen mutkateistä. Vuonna 1875 valmistunut kuvauksellinen junasilta Ribblehead Viaduct vaati kuitenkin hetkeksi pysähtymään. Jatkoimme matkaamme kohti etelää pikkuteitä pitkin nautiskellen ja välttelimme isompia teitä parhaamme mukaan. Lopulta oli kuitenkin ajan säästämiseksi tarpeen siirtyä moottoritielle, se oli kuitenkin helpoin tapa ohittaa väkirikas Manchester.
Pian Peak Districtin alueelle saavuttuamme olimmekin perillä Hayfieldissä ja majapaikassamme Royal hotellissa. Siellä meitä odotti Riston tilaamat moottoripyörän osat. Samalla meille kävi ilmi, että hotellin ravintolasta ei saanut poikkeuksellisesti lainkaan ruokaa. Kaupungissa oli vain yksi avoinna oleva ravintola ja se oli aivan täynnä. Vasta pitkällisen vääntämisen jälkeen he suostuivat myymään meille pitsat mukaan. Lopulta lähes tunnin odottamisen jälkeen selvisi, että ei heillä ollutkaan raaka-aineita kuin kahteen pitsaan ja gluteenitonta pitsaa ei saanut lainkaan. Melkoisen tyytymättöminä kokemaamme palveluun täydensimme eväitämme vielä hiukan läheisen kyläkaupan hyvin rajallisesta tarjonnasta. Onneksi hotellimme ravintolassa sentään tarjoiltiin maistuvia viljatuotteita tuopeittain pitsojen ja kaupan sipsien lisukkeeksi. Ja olihan meillä siellä oikein mielenkiintoiset keskustelut paikallisen Suomi-fanin kanssa, joka paljastui myös entiseksi motoristiksi.
31.5.2022 – 12. päivä, Hayfield – Buxton – Balsal Common, 219 km
Päivän reittisuunnitelma oli sen verran lyhyt, että päätimme lisätä siihen pienen piston Walesin puolelle. Matkalla ajoimme Englannin vaarallisimmaksi tieksi nimetyn Cat and Fiddle -tien (A537). Tie on vaatinut vuosien varrella runsaasti uhreja ja nopeusrajoitusten alentamisen lisäksi valvontaa on lisätty reilusti. Osa muista kuskeista ajoi silti aivan holtitonta vauhtia.
Walesin rajalla pidimme vain lyhyen kuvaustauon ja käänsimme pyörät kohti Birminghamia. Kaupungin kehätien kupeessa, moottoritien liittymien keskeltä, löysimme National Motorcycle Museumin. Siellä on maailman suurin brittiläisten moottoripyörien kokoelma, peräti yli 850 moottoripyörää yhteensä viidessä näyttelyhallissa. Viereisen sivun yläkuvissa ovat museon harvinaisuudet – vasemmalla vuoden 1912 vesijäähdytteinen Wilkinson Luxury Tourer kaikilla lisävarusteilla sekä oikealla yksi maailman arvokkaimmista moottoripyöristä eli vuoden 1938 Brough Superior Golden Dream. Kokoelmassa oli runsain mitoin vanhoja ja hiukan tuoreempiakin klassikoita sekä monenlaisia harvinaisuuksia. Nähtävää siis riitti yllin kyllin.
Museolta oli vain lyhyt siirtymä majapaikkaamme Annora Houseen Balsall Commonissa. Tällä kertaa majoituimme paikallisen perheen ylläpitämässä pienessä majatalossa. Illalla kävimme vielä Beefeater-ketjuravintolassa nauttimassa pihvit ja oluet.
1.6.2022 – 13. päivä, Balsal Common – Hinckley – Cambridge – Harwich – Stena Line, 329 km
Viimeinen päivä Iso-Britanniassa oli pyhitetty kahdelle vierailukohteelle ja ajaminen oli enemmän tai vähemmän luonteeltaan siirtymistä paikasta toiseen.
Ensimmäiseksi vierailimme Triumphin tehtaalla Hinckleyssä. Valitettavasti vierailupäivänämme ei järjestetty lainkaan tutustumista tehtaan toimintaan, mutta onneksi näyttelyn ja museon puolella riitti runsaasti nähtävää. Täällä oli myös ymmärretty eilistä museota paremmin vierailulle tulevien motoristien tarve kunnolliselle varustesäilytykselle. Tehdasvierailun jälkeen kävimme Hinckleyssä vaihtamassa pankissa vanhentuneita puntia tuoreisiin sekä lounaalla. Harmillisen kommunikaatio-ongelman vuoksi päädyimme lopulta lounaalle kahteen eri paikkaan. Lopulta kuitenkin pääsimme jatkamaan matkaa yhdessä.
Päivän toinen vierailukohde oli Cambridge ja Isaac Newtonin opinahjo Trinity College. Parkkipaikan löytäminen tuotti hiukan hankaluuksia, mutta lopulta pääsimme nauttimaan kaupungin viehättävästä vanhasta keskustasta ja yliopiston tunnelmasta kävellen. Ja löytyihän se Newtonin omenapuukin.
Vaikka laiva lähtikin vasta myöhään illalla, niin kaikenlaisen hidastelun myötä pelivara jäi lopulta kovin pieneksi. Pienikin tekninen murhe matkalla olisi aiheuttanut laivasta myöhästymisen.
2.6.2022 – 14. päivä, Stena Line – Hoek van Holland – Travemünde – Finnlines, 731 km
Aikaeron takia aamu tuntui tulevan kovin aikaisin, vaikka satamaan saavuttiinkin vasta kahdeksalta. Heti ensi metreistä lähtien ajaminen tuntui jotenkin niin kovin helpolta, kun liikenne oli taas oikeilla kaistoilla. Hiukan Rotterdamin jälkeen päädyimme etsimään Hondaan öljyä, sille oli näköjään maistunut muukin kuin bensa. Seuraavaksi etsinnän kohteena oli kuvauksellinen tuulimylly. Sen löydyttyä ihmettelimme eräällä kotipihalla loikkivia erikoisia koiria, kunnes tajusimme niiden olevan pieniä kenguruita.
Saksan puolella Rheinessä tulikin sitten jännitystä matkaan, kun Honda kaipasi taas huomiotamme. Tarkemman tutkimisen tuloksena kävi ilmi, että polttoainepumpun sähköliitokset olivat pettäneet. Onneksi vika oli löydyttyään helppo korjata.
Koska laivan lähtöön oli vielä reilusti aikaa, niin kävimme Mindenissä katsomassa kanavaa ja sulkuja. Melkoisia virityksiä ovat tehneet saadakseen vesireitit sisämaassa toimiviksi. Illan vähitellen pimetessä kaipasimme pientä iltapalaa, mutta sen löytäminen olikin moottoritien taukopaikoilta vaikeaa. Lopulta päädyimme ostamaan ensimmäisen majapaikkamme lähellä olevalta huoltoasemalta makkarat ja juomat.
Satamaan saavuimme puolilta öin ja laivaan pääsimme noin tunnin odottelun jälkeen. Suurin jännityksen aihe olikin sitten laivan lähtöaika.
3. – 4.6.2022 – 15. ja 16. päivä, Finnlines – Meripäivä – Vuosaari – Koti, 31 km
Laiva lähti vasta aamulla herätessämme eli lähes 7 tuntia myöhässä. Tämä tarkoitti lähes kahta kokonaista päivää merellä. Kyllähän pitkän reissun jälkeen oli ihan mukava latailla akkuja, mutta olisihan sitä toisaalta mielellään jo kotiinkin palannut. Onneksi sää oli merellä pääasiassa oikein mainio, niin kannellakin viihtyi kivasti.
Laiva sai matkan aikana aikataulua kiinni vain pari tuntia, joten Helsingissä järjestetty puolustusvoiman lippujuhlapäivän paraati jäi meiltä näkemättä. Mitä nyt mereltä hiukan nähtiin lentävää kalustoa kaupungin yllä. Koska jälkimmäinen meripäivä venyi paljon tarkoitettua pidemmäksi, tarjosi laivayhtiö kaikille matkustajille ylimääräisen ruokailun. Ei siis tarvinnut lähteä laivalta päästessä ensimmäisenä etsimään ruokapaikkaa kotimatkan varrelta.
Hoidimme kiittelyt ja hyvästelyt jo autokannella, joten laivasta ulos päästyämme kukin lähti ajamaan heti kohti kotiaan. Kotiin päästyämme pyörien mittareihin oli kertynyt ainakin 4821 km, pitkämatkalaisilla jopa yli 5100 km.
Matkanjohtaja kiskaisi heti kotiin päästyään hiukan juhlavamman puvun päälleen ja lähti juhlimaan sukulaistytön ylioppilasjuhlia. Omien lasten kevätjuhlien aikaan oltiin vielä Itämeren aalloilla.
Loppusanat
Tämä oli toistaiseksi ajallisesti ja ajomatkallisesti pisin Kettulan Tallin reissu. Todennäköisesti tähän ei kovin pian ole tulossa muutosta, koska näin pitkä reissu vaatii poikkeuksellista myötämielisyyttä myös kotijoukoilta. Siitä heille suuret kiitokset tälläkin kerralla.
Kun reissua on suunniteltu lähes kolme vuotta, niin luonnollisesti odotuksetkin ovat korkealla. Kokonaisuutena voi kuitenkin todeta, että ne täyttyivät. Skotlanti on kohteena ainutlaatuinen pitkän historiansa, maisemiensa ja kulttuurinsa myötä. Suomalaiseen mieleen sopii erityisen hyvin karut olosuhteet ja ihmisten vähyys, joten monissa paikoissa oli yllättävänkin kotoisa tunnelma.
Tarjolla oli nähtävää ja koettavaa niin hirvittävän paljon, että väistämättä kaikkia toivottuja kohteita ei ollut mitenkään mahdollista mahduttaa tämän reissun ohjelmaan. Onkin hyvin todennäköistä, että useampikin reissulla mukana ollut lähtee vielä uudestaan Skotlantiin lomailemaan vaikkapa puolison kanssa ja vierailemaan niissä kohteissa, jotka nyt jäivät väliin.
Vuonna 2023 Kettulan Talli suuntaa todennäköisesti jonnekin päin Norjaa, onhan kyseessä pariton vuosi. Silloin saadaan mahdollisesti mukaan myös jo seuraavan sukupolven edustusta.