Laivaliput Finnlinesille Travemündeen oli jo hankittuna viime kesälle viidelle pyörälle kuskeineen ja nyt viimeinkin suuntana piti olla Skotlanti. Pandemia ei kuitenkaan ottanut helpottaaksen ja matkustaminen Skotlantiin vaikutti haastavalta eri maiden rajoitusten ja vaatimusten myötö. Jälleen oli pakko hyväksyä tilanne ja aloittaa jo toisen kotimaassa tehtävän reissun suunnittelu. Käsivarsi oli meille kaikille aiemmin kokematon paikka, joten rakensimme reissun Saanan valloituksen ympärille, lisäten reissuun muita mielenkiintoisia paikkoja. Lopulta päädyimme aika monen mäen tai näkötornin huipulle maisemia ihailemaan, mutta kyllähän Saana oli oma lukunsa.
Reissuun lähti peräti kuusikuskia, koska Saku onnistui hankkimaan itselleen uuden ajopelin aiemmin myymänsä Africa Twinin tilalle, Honda Varadero pääsi neitsytmatkalleen.
Reissun toteutunut kokonaismatka oli noin 3700 km. Ajopäivät olivat kilometreissä mitattuna meille aika tyypillisiä, vaikkakin Kemi-Kilpisjärvi oli pitkä ja raskas etappi.
30.7.2021 – 1. päivä, Koti – Pihtipudas, 466 km
Työstä johtuvien aikatauluhaasteiden vuoksi porukka lähti liikkeelle kahdessa erässä. Juho pääsi harjoittelemaan matkanjohtajan hommia porukan keulilla, kun Mikko lähti reissuun useita tunteja muita myöhemmin.
Ensimmäiselle ajopäivälle ei erityisiä kohteita osunut, pääasiassa nautiskeltiin pienemmistä teistä ja fiilisteltiin maisemia. Asikkalanharju ja muut järvien kaunistamat maisemat saivat ansaitsemansa huomion.
Päiväetapin loppupuolella saatiin viimein koko porukka kasaan, oikeastaan aika onnekkaasti. Mikko oli juuri Viitasaarella tankkaamassa, kun kypäräpuhelimesta alkoi kuulua tuttuja ääniä ja pian näkyviin tuli letka tuttuja motoristeja.
Pienen tauon jälkeen jatkettiin matkaa kohti Pihtiputaalla odottanutta majapaikkaa. Muurasjärven rannalla sijainnut Pirttiniemen lomakylä löytyi helposti. Lomakylä ei tosin vastannut kovin hyvin markkinointimateriaalin antamaa mielikuvaa. Paikka oli päässyt kehnoon kuntoon ja osa luvatuista palveluista oli poissa käytöstä. Henkilökunnan paikalla notkuneet kaverit eivät myöskään varsinaisesti kohottaneet tunnelmaa. No saunaan ja uimaan päästiin sekä saatiin katto yöksi pään päälle, mutta ei tätä suositella kyllä voi.
31.7.2021 – 2. päivä, Pihtipudas – Kemi, 380 km
Aamupalan jälkeen oli aika taas käynnistää pyörät ja lähteä kohti pohjoista. Välttelimme parhaamme mukaan nelostietä, joten reitti kohti Oulua ei ollut suorimmasta päästä. Kärsämäen paanukirkkoa pääsimme ihailemaan vain ulkopuolelta juuri alkamassa olleen tilaisuuden vuoksi.
Nelostien itäpuolella kävimme Pyhännällä tankilla ja sen jälkeen seuraava tauko olikin ”keskellä ei mitään” Kyläkauppa Satumaassa Muhoksen Kylmälänkylällä. Satumaa on omalla tavallaan perinteinen kyläkauppa, sieltä kun saa kaikkea perunasta perämoottoriin. Niin ja tietenkin pizzaa, jota kauppiasparin isäntä tekee intohimolla.
Oulussa pidimme Motonetissä shoppailutauon, tuntuu olevan jo perinne täällä päin kulkiessa. Kaupungin keskustassa kävimme katsomassa toripoliisia ja nauttimassa myöhäisen lounaan. Ennen Kemiä kävimme ihmettelemässä Veitsiluodon tehdasta ja Ajoksen satamaa, mutta museojäänmurtaja Sampoa emme yrityksestä huolimatta päässeet näkemään.
Kemiin saavuttuamme majoituimme Aurora motelliin kaupungintalon lähettyville. Pikaisen virkistäytymisen jälkeen suuntasimme Satamakaffila Nuottaan herkuttelemaan. Vatsat täynnä jatkoimme kaupunkiin tutustumista ja hetken aikaa seurasimme Ruutirannan puistossa järjestettyä motoristitapahtumaa.
1.8.2021 – 3. päivä, Kemi – Kilpisjärvi, 541 km
Majapaikkamme toimi itsepalvelumallilla, joten myöskään aamupalaa siellä ei ollut tarjolla. Ainoa aikaisin aamusta aamupalaa tarjoava paikka oli Keminmaalla sijaitseva huoltoasema, josta saimmekin vatsamme täyteen.
Matkalla pohjoista kohden kävimme pikaisesti katsomassa pandemian hiljentämää valtakunnan rajaa Torniossa ja teimme lyhyen pysähdyksen myös Kukkolankoskella katsomassa siian lippoamista. Aavasaksalla vietimme jo hiukan pidempään aikaa tutustuen näkötorniin ja Keisarinmajaan sekä Aavasaksan aktiiviseen historiaan.
Napapiirillä piti tietenkin pysähtyä ottamaan kuva. Pellon ja Kolarin kautta jatkoimme Ylläsjärvelle ja sieltä edelleen maisematietä Äkäslompoloon Jounin kaupalle. Lounaan jälkeen jatkoimme Jerisjärven kautta Muonioon ja sieltä edelleen kohti käsivartta.
Hiukan ennen perille saapumista pysähdyimme vielä Muotkatakassa eli Suomen maanteiden korkeimmalla kohdalla. Sieltä olikin helppo lasketella kohti Kilpisjärveä ja majapaikkaamme Hotelli Kilpistä.
Perille päästyämme olimme melkoisen väsyneitä, joten illallisen ja saunan jälkeen ei unentuloa tarvinnut juuri odotella.
2.8.2021 – 4. päivä, Kilpisjärvi – Skibotn – Kilpisjärvi, 110 km
Yöllä oli ollut melkoisen viileää, lämpötila oli ollut alle 5 astetta, joten myös aamu oli kolea. Päivästäkään ei odotettu kovin lämmintä, mutta onneksi olimme siihen varautuneet.
Aamupalan jälkeen ajoimme Saanan vaellusreitin parkkialueelle ja lähdimme kipuamaan kohti tunturin huippua. Jo pienen matkan päästä kituliaimmatkin koivut loppuivat ja jatkoimme matkaa avotunturissa. Nousun aikanakin maisemat olivat todella mahtavat, Norjan ja Ruotsin lumihuippuisten vuorten reunustaessa horisonttia. Huipulta aukesi sitten avoin näkymä joka suuntaan. Rauhalliseen tahtiin tehtyyn nousuun kului aikaa 1:45 tuntia.
Paluumatkalla pidimme evästaukoa puurajalla olevassa kodassa ja teimme päätöksen lähteä puolella porukalla käymään Yykeänperässä (Skibotn). Valitettavasti vain kaksi rokotusta saaneilla oli mahdollisuus ylittää Norjan raja.
Jälleen kerran maasto ja maisemat muuttuivat kuin veitsellä leikaten Norjaan saavuttuamme. Hienot vesiputoukset, jylhät vuoret ja vuonomaisemat tekivät jälleen vaikutuksen. Ja tulihan nautittua reissun kalleimmat eväät norjalaisella huoltoasemalla.
Illalla ohjelmassa oli vielä saunomista ja Kilpisjärvessä uimista sekä maittava illallinen. Taas tuli uni nopeasti.
3.8.2021 – 5. päivä, Kilpisjärvi – Sirkka, 315 km
Jälleen heräsimme viileään aamuun, korkeus ja loppukesä vaikuttavat selvästi lämpötiloihin. Tänään alkoi paluumatka, kun suuntasimme pyörät kohti etelää. Näettävää ja koettavaa oli toki vielä runsain mitoin tiedossa.
Lyhyen ajon jälkeen pysähdyimme tutustumaan yhteen Suomen viimeisistä palsasoista. Palsat eli ikiroutaa sisältävät kummut erottuivat maastosta selvästi. Pian jatkoimme kuitenkin matkaa ja hämmästelimme käsivarren autiutta, suurimmat taajamat täällä päin taitavat olla Ruotsin puolella.
Hettaan saavuttuamme kävimme lounaalla tutulla grillillä, täällä pysähdyimme myös matkalla Nordkappiin vuonna 2017. Jatkoimme matkaa itää kohden ja lopulta olimme Puljun erämaa-aluetta halkovalla tiellä. Maisemat olivat karun komeat ja Lompolon kohdalla jäimme vielä hetkeksi ihastelemaan Pallastunturin huippuja.
Saavuimme Leville sen verran aikaisin, että päätimme ennen Sirkantähteen majoittumista käydä huiputtamassa Levitunturin. Ajoimme pyörillä ravintola Tuikun ohi aivan lähetinaseman vierellä olevalle parkkipaikalle ja kävelimme siitä tunturin huipulle. Ylhäällä oli todella kova tuuli, kuten Levin huipulla monesti talvellakin on. Osa meistä uskoi näkevänsä huipulta Ylläkselle asti, mutta tiedä häntä.
4.8.2021 – 6. päivä, Sirkka – Kemijärvi – Rovaniemi, 320 km
Aloitimme päivän etapin kiertämällä Levin itäpuolen tietä pitkin ja jatkoimme sen jälkeen kohti Sodankylää. Sieltä suuntasimme Luostotunturille ja edelleen Pyhätunturille nauttimaan lounasta sekä katselemaan maisemia hiukan ylempää. Ametistikaivokseen tai muihin turistikohteisiin emme tällä kertaa vaivautuneet.
Tauon jälkeen matka jatkui kohti Kemijärveä, jossa emme kuitenkaan tankkausta pidempään viihtyneet vaan jatkoimme kohti Rovajärven ampuma-aluetta. Siellä vietimme hiukan pidempään aikaa ihmetellen paria panssarivaunun raatoa. Pitihän sitä päästää myös vaunun sisään päätään kolhimaan. Ei näköjään ole varsinaisesti ison miehen hommaa tuollainen vaunuilu.
Rovaniemeen saavuttuamme kävimme ensimmäiseksi syömässä keskustan kiinalaisessa ravintolassa ja vasta sitten majoituimme Ounasvaaran hiihtostadionin vierellä olleeseen mökkiimme.
Energiaa tuntui useimmista meille jääneen vielä sen verran, että lähdimme tutustumaan hiihtostadionin alueeseen ja kiipesimme myös mäkihyppytorniin ihastelemaan maisemia.
5.8.2021 – 7. päivä, Rovaniemi – Sotkamo, 461 km
Ounasvaaran huiputus pyörillä oli sopiva päivän aloitus ja maisemat olivat komeat. Rovaniemeltä lähdettyämme seurasimme Kemijoen vartta aina Vanttauskoskelle asti, josta otimme suunnan kohti Ranuaa.
Simojärven rannalla vierailimme Japanitalossa, joka olikin mielenkiintoinen paikka. Saimme perusteellisen opastuksen taloon ja siellä oleviin esineisiin sekä talon historiaan. Tälle annamme vahvan suosituksen ja vinkkinä mainittakoon, että myös majoitusta ruokailuineen on tarjolla etukäteen varaamalla.
Ranualla nautitun lounaan jälkeen suuntasimme Iso-Syötteelle. Siellä ihastelimme uutukaista hotellia, joka oli rakennettu joulukuussa 2018 palaneen tilalle. Maisemista oli todellakin otettu nyt kaikki irti. Polttoaineen täydennys oli hiukan unohtunut, jonka vuoksi jouduimme tankkaamaan ehkä Suomen kalleinta polttoainetta Syötekylän kaupalta. Vasta vuonna 2022 saatiin muualla Suomessa nauttia näin kalliista polttoaineesta. Teimme vielä hauskan lenkin Syötekeskuksen ja Naamankaharjun kautta kulkevaa pikkutietä pitkin ennen suuntaamista Puolangalle.
Puolangan Pessimismitalo jäi tarkemmin tutustumatta, koska siellä oli kesäteatteriesitys alkamaisillaan. Aika nopeasti jatkoimmekin matkaa edelleen Sotkamoon ja siellä hotelli Tulikettuun majoittumaan
6.8.2021 – 8. päivä, Sotkamo – Kalajoki – Pietarsaari , 388 km
Tämäkin aamu alkoi korkealta, tällä kertaa Vuokatin huiputuksella niin ylös kuin ajamalla pääsi. Sen jälkeen suuntasimme ”pyhiinvaellukselle” Kajaanin Motonetiin, josta tälläkin kertaa olisi hyllystä löytynyt Banditin jarrupaloja (vrt. Nordkapp 2017).
Jatkoimme edelleen kohti länttä ja Pyhännällä ristesimme menoreittimme kanssa. Matka jatkui kohti Suomen keskipistettä Piippolassa ja edelleen Merijärvelle ja sieltä Kalajoelle yhtä Suomen huonokuntoisimmaksi luokiteltua tietä pitkin. Kesän suurista maastopaloista emme sen sijaan tehneet havaintoja, kuljimmehan niistä 30 km päässä ja suurimmat sammutustyötkin oli jo tehty aiemmin.
Kalajoen hiekkarannat ja -dyynit ovat aina vaikuttava näky, joten jäimme ihailemaan niitä hetkeksi aikaa. Täältä matka jatkui ensin pitkin rantatietä ja edelleen Kokkolasta pitkin kuuluisaa Seitsemän sillan tietä Pietarsaareen. Ennen majoittumista kävimme vielä uimassa Fäbodan hiekkarannalla. Osa meistä jo toista kertaa tänä kesänä.
Majapaikkamme Pietarsaaressa oli Comfort Guesthouse keskustassa. Illallisen kävelykadulla meille tarjoili Suomen ensimmäinen kebab-ravintola Korv Görans. Vatsat täynnä teimme vielä pienen kaupunkikävelyn ja kävimme vanhalla paloasemalla nauttimassa artesaanioluet.
7.8.2021 – 9. päivä, Pietarsaari – Raippaluoto/Strömsö – Kankaanpää , 362 km
Aamupalan jälkeen joukkomme harveni, kun Niko lyhensi reissuaan yhdellä yöllä ja suuntasi kohti kotia Sastamalan Garage Cafen kautta. Me muut jatkoimme Vaasan suuntaan, jossa kävimme ensin ihastelemassa Raippaluodon siltaa. TV:stäkin tuttu Strömsö oli myöskin mielenkiintoinen paikka ja siellä vierähtikin tovi. Kahden sähkömiehen ollessa matkassa oli pakko myös poiketa Strömberg Parkin kautta.
Pienempi rantatie piti meitä edelleen otteessaan ja lounaspaikkaa etsiessämme löysimme itsemme yllättäen Fagerön Huvikeskuksen kirpputorilta. Onneksi se lounaskin löytyi siitä vierestä.
Närpiössä kävimme bongailemassa kasvihuoneita, mutta aivan suurimpia emme tainneet löytää. Kävimme myös Suomen pienimmässä kaupungissa eli Kaskisissa, joka oli perin viehättävä paikka. Hetken matkan päässä oli seuraava idyllinen paikka eli Kristiinankaupunki. Näihin molempiin olisi mukava joskus tutustua ajan kanssa.
Täältä suuntasimme kohti sisämaata. Matkalla pysähdyimme Isojoelle, entiselle IKH:n tontille, jossa nykyisiin toimi etukuormaajia valmistava ISME.
Eero jatkoi matkaa illaksi kotiin Tampereelle, kun loppuporukka majoittui vielä viimeiseksi yöksi Kankaanpäähän. Porukka hupeni oikein vauhdilla.
8.8.2021 – 10. päivä, Kankaanpää – Orivesi – Koti , 345 km
Viimeisenä päivänä eivät säänjumalat olleet kovin suosiollisia, mutta ei onneksi taivaat täysin auenneet. Lähdimme ensin fiilistelemään inttimuistoja Niinisaloon. Sieltä jatkoimme Parkanon kautta Muroleen kanavalle, jossa olimme päivän ensimmäisinä asiakkaina jo hiukan ennen kahvilan avautumista.
Munkit nautittuina oli hyvä jatkaa matkaa Oriveden kautta Kangasalalle, tie 58 tarjoaa ihan mukavia mutkia ja maisemia. Mobilia-museon päätimme jättää myöhemmin vierailtavaksi, nyt emme olisi ehtineet kuin nopeasti vilkaista sitä.
Vehoniemen automuseossa sen sijaan vietimme hetken aikaa vanhoihin menopeleihin tutustuessamme. Ja kun korkealle kaipuu näyttää olevan, niin tokihan myös näkötornissa kävimme maisemia ihmetellessä. Taisipa joku siellä hiukan Topeliuksen runoon perustuvaa Kesäpäivä Kangasalla -lauluakin luritella.
Hämeenlinnan kulmilla totesimme reissun olevan loppupuolella ja keskittyminen alkoi siirtyä kotipuoleen. Porukka hupeni pitkin matkaa, kun kukin meistä suuntasi kohti kotiaan sopivasta liittymästä.
Mukavahan se oli taas päästä kotiin, kun takana oli jälleen kerran onnistunut reissu hyvässä porukassa.
Loppusanat
Kuten jo alussa kävi ilmi, ei tämän kesän reissu ollut ihan sitä mitä piti. Skotlantiin ei päästy, eikä lopulta edes kunnolla Norjaan, vaikka Lofooteille olisi mieli tehnyt. Raja meni käytännössä nenän edestä kiinni, kun lähtöviikon alussa tuli voimaan uudet rajoitukset vain yhden rokotuksen saaneille Uudellamaalla asuville ja rokotuksia silti pihdattiin viranomaisten toimesta. Onneksi meillä oli kaikki reissun majoitukset varattu joustavin ehdoin, joten muutoksista ei syntynyt kuluja. Melkoinen tauti tuo ”China Virus”, kun laittaa vuodesta toiseen maailman polvilleen.
Kaikesta huolimatta onnistuimme saamaan aikaiseksi oikein mukavan reissun, joka tarjosi hengähdystauon arkeen. Vierailimme paikoissa, joissa kukaan meistä ei ollut aikaisemmin käynyt ja näimme kotimaan kaunista luontoa. Ja olihan Saana ja sen huipulta auenneet maisemat ehkä komeimmat mitä kotimaalla on tarjottavanaan. Ja niillekin kulmille jäi vielä useampia vierailun arvoisia paikkoja tulevia reissuja ajatellen.
Tulevan kesän reissun suunnittelu on alkanut tai pitäisikö sanoa jatkunut. Finnlinesin voucherit ovat edelleen odottamassa käyttöä, joten edelleen se Skotlanti meitä houkuttelee. Toivottavasti kaikki etenee hyvin pandemian suhteen ja reissumiehet saavat järjestettyä itselleen pidemmän reissun vaatimat lomat töistä ja kotoa.