Kettulan Tallin vuoden 2017 pääreissu suuntautui kohti pohjoista, niin pitkälle kuin ajamalla pääsee. Kohteena oli siis Nordkapp ja Pohjoisen Jäämeren maisemat. Tätä reissua on pyöritelty takaraivossa jo monen vuoden ajan, mutta aina aiemmin voiton ovat vieneet etelämpänä olevat kohteen. Pelkona on ollut, että kotimaasta ei löydy riittävän mielenkiintoisia kohteita matkan varrelle ja pohjoiseen meneminen on aina saanut mieleen kylmyyden. Nyt oli aika rohkaistua ja tarkistaa ennakkoluulojen paikkaansa pitävyyys.
Meillä oli varattuna reissua varten vain 7 ajopäivää ja yksi lepo-/laivapäivä. Valitettavasti osallistujien aikataulut eivät mahdollistaneet useampia päiviä, joten tilanteeseen oli tyytyminen. Väistämättä tämä tarkoitta myös sitä, että osa ajopäivistä oli melkoisen pitkiä ja toisaalta sitä, että nähtävyyksien katselemiseen matkan varrella jäi lopulta kovin vähän aikaa.
Matkassa olivat tällä reissulla seuraavat kuusi kuskia: Mikko, Risto, Saku, Juho, Niko ja Eero. Kahdella viimeisellä oli allaan katupyörät, muilla matkaendurot.
Matkan perustiedot
Lähtö: Pe 28.7.2017
Paluu: Pe 4.8.2017
Reitin pituus 3420 km
Ajopäiviä: 7
Lepopäiviä: 1 (Hurtigruten)
Kuskeja: 6
Kustannukset / hlö
Majoitukset: 260 euroa
Laivamatka: 300 euroa
Polttoaineet: 300 euroa
Ruokailut: 270 euroa
Pääsyliput 30 euroa
Yhteensä: 1160 euroa
Reittikartta
Perjantai 28.7.2017
Espoo – Asikkala – Saarijärvi – Kärsämäki, 570 km
Reissu alkoi jännittävissä merkeissä, kun sovitulla kohtaamispaikalla Tervakoskella risteykseen oli valunut polttoöljyä ja Mikko oli kaataa liukkaalla pinnalla pyöränsä. Ilmeisesti paikallisten mielestä asiassa ei ollut mitään erikoista, koska paikalla käynyt pelastuslaitoskaan ei vaivautunut ryhtymään liukkaudentorjuntaan. Olihan polttoöljyä vain muutaman sadan matkalla ja risteyksessä ihan reippaastikin. Onneksi ei kuitenkaan käynyt säikähdystä pahempaa ja matka pääsi jatkumaan heti, kun kaikki kuusi kuljettajaa pyörineen olivat saapuneet.
Nautiskelimme kauniista Hämeen maisemista ja erityisesti silmää miellytti Päijänteen poikki kulkevan Pulkkilanharjun maisemat. Jatkoimme pienen tauon jälkeen matkaa Päijänten itäpuolta kohti pohjoista. Korpilahdelle pysähdyimme lounaalle ja pääsimme Suurajojen tunnelmaan mukaan, yleisöä, ralliautoja ja poliiseja oli kaikkia odotuksia enemmän liikenteessä. Emme kuitenkaan jäänet sen enempää ihmettelemään rallitunnelmaa vaan jatkoimme matkaa Jyväskylän ohi Summassaaren suuntaan. Siellä tutustuimme kivikauden kylään ja vietimme kahvitauon.
Kannonkosken ja Viitasaaren kautta koukattuamme jatkoimme matkaa pitkin pääväylää kohti Kärsämäkeä, jossa majapaikka meitä jo odotti. maltoimme kuitenkin pitää vielä pienen kuvaustauon Vaskikellolla. Hotelli Keskipiste tarjosi meille mukavat oltavat kahden hengen huoneissa, vaikka sauna tosin olikin melkoinen viritys. Majoittuminen liittyi yhteistyöhön Suomen Hostellijärjestön kanssa. Sittemmin Keskipiste on näköjään poistunut Hostellijärjestön kohteiden listalta. Päivällisen nautimme paikallisessa kebab-pizzeriassa.
Lauantai 29.7.2017
Kärsämäki – Haaparanta – Hetta, 638 km
Aamu alkoi maukkaalla aamupalalla hostellin läheisessä ravitsemusliikkeessä, joka toimi myös hostellin vastaanottona. Pääsimme matkaan hyvissä ajoin ja syytä olikin, koska tiedossa oli yli 600 km ajomatka. Suomen keskipisteen merkiksi pystytetyn nähtävyydenkin katsoimme pysähtymättä.
Heti alkumatkasta Riston pyörä alkoi temppuilemaan, tyhjäkäynnillä ei jaksanut pysyä lainkaan käynnissä ja mittaristo toimi puutteellisesti. Mikko tunnisti tilanteen pyörän edellisenä omistajana ja ongelma saatiin ratkaistua vaihtamalle yksi sulake. Samalla kun pysähdyttiin sulakeostoksille Oulun kulmilla, kävimme ihastelemassa EMC:n vaihtopyörävalikoimaa. Taisipa yksi meistä olla hiukan ostohousut jalassa, mutta vaihtotarjouksen heikkouden vuoksi matka jatkui samoilla pyörillä.
Päätimme lisätä matkaan kansainvälistä tunnelmaa reissuumme ja nautimme lounaan Max-hampurilaisravintolassa Haaparannalla. Saku voi antaa hyviä vinkkejä siitä, että millaista annosta ei ainakaan kannata tilata. Jatkoimme matkaa Torniojokilaaksossa Ruotsin puolella ja kävimme ihastelemassa maisemia Luppiovaaralla. Pellon kohdalla palasimme Suomen puolelle ja Kolarin jälkeen teimme koukkauksen Ylläksen ja Pallaksen maisemien kautta. Kuuluisassa Jounin kaupassa emme poikenneet, kun ei osunut suoraan reitin varrelle. Maisemat alkoivat vähitellen olla sitä mitä oltiin lähdetty hakemaan, korkeuseroja ja mukavan karua luontoa.
Muoniossa pidimme tankkaustauon ja keräsimme voimia päivän viimeiselle etapille Hettaan. Perillä nautimme talon tarjoamasta saunavuorosta ja viereisellä grillillä pidimme huolta kolesteroliarvoista. Majapaikkamme oli Hetan Majatalo.
Sunnuntai 30.7.2017
Hetta – Vanha postitie – Alta, 219 km
Aamulla pääsimme majatalon vanhaan rakennukseen nauttimaan maittavan aamiaisen. Pyöriä pakatessamme teimme tuttavuutta majatalossa myöskin yöpyneen Triumph-kuskin kanssa ja sovimme ajelevamme Kautokeinoon yhtä matkaa.
Norjan rajan lähestyessä maisema muuttui huomattavasti karummaksi, näköjään sama ilmiö tapahtuu lähestyttäessä Norjaa mistä tahansa suunnasta. Matkalla todennäköisesti pelastimme yhden pariskunnan reissun, kun pysäytimme heidät matkailuautollaan ja kehotimme sulkemaan ilmavirran kovasti riepotteleman ikkunan. Ilmeistä päätelleen seitsemän motoristin pysäyttämäksi joutuminen keskellä ei mitään oli myös hiukan jännittävä kokemus.
Kautokeinossa porukka jakautui kolmeen osaan. Triumph-kuski jatkoi matkaa suoraan Nordkappiin asti, Niko ja Eero ottivat suunnan suoraan Altaan ja muut lähtivät tutustumaan Altan vanhan postitien maisemiin. Tie olikin runsaslumisen talven jälkeen todella haastavassa kunnossa, vettä oli parhaimmillaan puolisen metriä ja koko reitti ei ollut edes pyörillämme läpiajettavissa. Ei ollut pelkästään kivaa 270 kg painoisella pyörällä ilman nappularenkaita.
Postitien jälkeen ajoimme läpi Altan kanjonin, joka oli runsaasta sumusta huolimatta vaikuttava kokemus, kirkkaammalla kelillä olisi ollut varmasti vielä hienompi paikka. Perillä Altassa tutustuimme hiukan kaupunkiin ja nautimme erittäin maukkaan päivällisen Du Verden ravintolassa. Majapaikka oli Scandic Alta, jossa pääsimme myös saunomaan. Ei ollut kovin kummoinen suoritus tämäkään sauna.
Maanantai 31.7.2017
Alta – Nordkapp – Honningsvåg, 296 km
Runsaas hotelliaamiaisen jälkeen matka jatkui hiukan koleassa kelissä. Kun tie nousi tunturiylängölle, niin lämpimästä kesäkelistä ei ollut mitään tietoa. Onneksi tien laskiessa alemmas lämpötila vastaavasti nousi. Pieni tauko Olderfjordissa teki terää ja sen jälkeen pääsimme reippaina nauttimaan mukavista mutkista vuonon rannalla. Vasta täällä alkoi muitakin motoristeja näkymään suuremmissa määrin.
Jatkoimme matkaa suoraan Nordkappia ja perillä meitä odotti iloinen yllätys kelin ollessa poikkeuksellisen selkeä. Henkilökunnan mukaan kaksi edellistä viikkoa olivat olleet hyvin pilvisiä ja sumuisia, merta oli tuskin näkynyt. Nautimme rauhassa maisemista, tunnelmasta ja ravintolan tarjonnasta, valokuvia kertyi täältä runsain mitoin. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, etäisyyden tunne muuhun maailmaan on käsin kosketeltava.
Matkalla majapaikkaan kävimme ajelemassa pieniä paikallisteitä ja näimme idyllisiä pieniä kyliä sekä mahtavia maisemia. Majoitumme Honningsvågissa paikalliseen retkeilymajaan. Ihan OK paikka, vaikka huoneissa ei omia wc- ja suihkutiloja ollutkaan. Illallisella kävimme mukavassa meriruokaan erikoistuneessa ravintolassa, mutta myös liharuoat olivat täällä erittäin hyviä. Annokset olivat kauniita kuin mitkä ja maut todella onnistuneita. Meiltä vahva suositus King Crab House ravintolalle.
Tiistai 1.8.2017
Ajelua Nordkappin alueella ja Hurtigruten, 87 km
Viimeinkin aamu, joka alkoi rennoissa tunnelmissa, mihinkään ei ollut kiire. Aamupalan jälkeen porukan rohkeimmat kävivät aamu-uinnilla Jäämeren viileässä syleilyssä, osa sen sijaan keskittyi vain dokumentoimaan tapahtuman.
Lähdimme pyörät pakattuamme kirjautumaan laivaan, mutta koska valtaosa henkilökunnasta oli pelastautumisharjoituksessa, emme saaneet pyöriä laivaan. Kävimme odotellessamme pienellä ajolenkillä saaren pikkuteillä ja ihastelimme pikkukyliä. Eikä tainnut monikaan kadunpätkä jäädä ajamatta Honningsvågissa.
Lopulta harjoitus päättyi ja pääsimme ajamaan pyörät Hurtigrutenin M/S Polarlys alukseen. Löysimme helposti hyttimme ja pääsimme nauttimaan risteilyaluksen rennosta tunnelmasta. Ruotsinlaivoilta tuttua juhlintaa ei ollut lainkaan ja erilaisia istumapaikkoja maisemien ihailuun oli runsain mitoin.
Nautimme laivalla runsaan ja maittavan päivällisen. Hintansa arvoinen se ei ehkä ihan ollut, hinta oli nimittäin aika kova. Vielä ennen nukkumaan menoa kävimme kannella seuraamassa toisen Hurtigruten aluksen kohtaamista Berlevågin edustalla. Meno oli kuin festareilla kummankin laivan matkustajien pyrkiessä toistaan suurempaan meteliin ja meininkiin.
Keskiviikko 2.8.2017
Kirkkoniemi – Saariselkä, 303 km
Aamupalabuffetissa saimme mahamme täyteen ja saimme ihailla kauniita vuonomaisemia Kirkkoniemen sataman lähestyessä. Perillä pääsimme nopeasti laivasta ulos ja lähdimme Venäjän rajalle. Kun se oli nähty, palasimme takaisinpäin ja jatkoimme Suomen rajaa kohti.
Sevettijärvellä maltoimme pitää taukoa ja ihailla ortoksista kirkkoa. Runsas määrä innokkaita hyttysiä piti huolen, että meidän teki pian mieli jatkaa matkaa. Missään muualla matkamme aikana emme kohdannet samanlaista ötököiden runsautta. Inarin jälkeen pidimme tauon Karhunpesäkivellä, josta jatkoimme Suomen jyrkimmälle autotielle. Tie oli suljettu puomilla, mutta onneksi moottoripyörällä se oli helppo kiertää ja pääsimme kokemaan tuon erikoisen tien sekä ihastelemaan huipulla ollutta vanhaa sotakalustoa.
Niko lähti tässä kohden jatkamaan matkaa suoraan Saariselälle ja Saku käymään sukulaistensa luona Ivalossa. Me muut kävimme vielä ihmettelemässä Magneettimäkeä ja maisemia Kaunispään huipulla. Sen jälkeen olikin aika majoittua Saariselän Panimolle, jossa pääsimme nauttimaan myös kunnon saunasta.
Päivällistä nautimme Ravintola Luttossa. Illalla kävimme myös tarkastamassa Levonkurun (Moitakuru A 23) huoneiston kunnon. Sieltä suunta vei Panimolle kuuntelemaan karaokea ja katsomaan miten kullankaivajat kaatoivat saalinsa nestemäisenä kurkkuihinsa.
Torstai 3.8.2017
Saariselkä – Ristijärvi, 634 km
Aamupalalla olimme reippaina, eiliset karaokesankarit taas vähemmän reippaina. Lähdimme hyvissä ajoin matkaan, koska ajettavaa oli edessa reippaasti. Pelkosenniemellä kävimme katsomassa Pelkosenniemen taistelun muistomerkin sekä Andy McCoyn patsaan.
Lapin pisin suoraPäätimme poiketa myös Pentikin tehtailla ja matkalla sinne pääsimme ajamaan yhden Suomen pisimmistä suorista. Niko oli jo tässä kohti erkaantunut porukasta ja matkasi suoraan kohti majapaikkaa. Tämä osoittautui hiukan myöhemmin reissun jatkumisen kannalta onnekkaaksi valinnaksi. Astioiden ihmettelyn jälkeen suuntasimme hiekkateille ja ylitimme Iijoen lihasvoimaa hyödyntäen Kellon kapulalossilla.
Hiekkatien päätyttyä Eerolla oli ongelmia takajarrun kanssa ja aikamma tutkittuamme totesimme palojen olevan metallille asti loppu, ilmeisesti jalka oli jo pidempään levännyt kevyesti jarrupolkimella. Tapahan se tuokin rajoittaa Banditin liiallisia tehoja. Soitimme heti Nikolle ja pyysimme häntä käymään äkkiä Kajaanin Motonetissä hakemassa uudet jarrupalat Eeron pyörään. Ajoimme sillä aikaa varoen majapaikkaan ja ryhdyimme jarruremonttiin, onneksi oli riittävä määrä työkaluja mukana. Jarrulevy oli jo ottanut itseensä, mutta uusilla paloilla takajarru saatiin kuitenkin toimimaan. Myöhemmin takajarruihin vaihdettiin kaikki kuluvat osat. mutta ensi avulla päästiin kuitenkin reissu turvallisesti loppuun.
Majapaikassamme Ristijärven Pirtillä meillä oli käytössämme kokonainen omakotitalo ja saimmepa nauttia omasta saunastakin. Istuimme myös hetken aikaa iltaa muiden paikassa majoittujien kanssa.
Perjantai 4.8.2017
Ristijärvi – Espoo, 677 km
Majoitukseen ei tällä kertaa kuulunut aamupalaa, joten ajoimme läheiselle huoltoasemalle aamupalalle. Vatsat täynnä jatkoime matkaa kohti Terrafamen (Talvivaaran) kaivosaluetta. Eipä kaivoksen läsnäoloa olisi muuten huomannut, mutta alueen tiet olivat muuhun tarpeeseen nähden poikkeuksellisen levät ja hyväkuntoiset.
Pidimme lyhyen tauon ihastellen Jyrkkäkosken ruukkia ja tietenkin itse koskea. Siitä eteenpäin reissu olikin aika suoraviivaista kotia kohti pyrkimistä, mitä nyt hiukan Iisalmen eteläpuolella nautiskelimme pienemmistä teistä. Leppävirran ja Varkauden välillä pidimme pienen tauon, lounaalle pysähdyimme Joroisille Jari-Pekan alkoholittomalle huoltoasemakompleksille.
Heinolassa pidimme viimeisen yhteisen tauon, samalla kiittelimme toisiamme matkaseurasta ja toivottelimme turvallista kotimatkaa. Matkan viimeisimmät jännityksen hetket liittyivät jälleen Eeron Banditiin, jonka kulutus oli noussut jo tasolle 10 litraa / 100 km. Myöhemmin huollossa syyksi paljastui aivan poskellaan olevat venttiilien säädöt, mutta kyllä tien päällä vähän jännitti, että päästäänkö pyörällä kotiin asti. Onni oli kuitenkin myötä ja kaikki pääsivät perille ilman suurempia haasteita. Taas oli perheiden vastaanottaa väsyneet ja reissussa rähjääntyneet matkamiehet. Tuliaiset saivat ristiriitaisen vastaanoton, varsinkaan ilmakuivattu turska ei vaikuttanut olevan kotiväen suosiossa.
Yhteenveto
Taas oli kivaa, mutta aikaa olisi näin pitkälle reissulle pitänyt olla ainakin pari päivää enemmän. Aikaa tutustua erilaisiin kohteisiin oli monena päivänä kovin rajoitetusti. Vettä tuli vähintäänkin riittävästi, olikohan kaksi päivää, kun ei tarvittu sadeasuja. Ei olisi kovin huono idea huolehtia pyörän huollosta ennen reissua, niin säästyisi turhalta jännitykseltä matkan varrella.