Kettulan Tallin vuoden 2016 pääreissu suuntautui tällä kertaa kohti etelää, mutta ei kuitenkaan kovin pitkälle. Kesäkuussa 2016 vietimme 11 päivää tutustumalla Viron, Latvian, Liettuan ja Puolan Masurian järvialueen ihmeisiin. Matkassa meitä oli tällä kertaa viisi kuljettajaa: Mikko, Risto, Niko, Eero ja Juho.
Edelliset reissut porukastamme on tuohon suuntaan tehty vuonna 2012. Alkukesästä 2012 Mikko ja Saku ajoivat alueen läpi aika nopealla tahdilla matkatessaan kohti Itä- ja Keski-Euroopan maita, loppukesästä 2012 Mikko ja Risto tekivät pidennetyn viikonlopun mittaisen tutustumisen pääasiassa Viroon.
Matkan perustiedot:
Lähtö: La 11.6.2016 klo 07:30 M/S Superstar (HEL-TAL)
Paluu: Ti 21.6.2016 klo 19:30 M/S Star (TAL-HEL)
Reitin pituus: 3170 km
Ajopäiviä: 11
Lepopäiviä: 0
Reittikartta
Kustannusarvio
Autolautta HEL-TAL-HEL (mp + kuski): 72 euroa
Majoitukset (2 hh, 10 yötä, 40 euroa/yö): 400 euroa
Polttoaineet (6 l/100 km, 1.2 euroa/litra): 215 euroa
Ruoka ja juoma (11 pv, 50 euroa/päivä): 550 euroa
Pääsyliput jne. (11 pv, 10 euroa/päivä): 110 euroa
Yhteensä: 1350 euroa/hlö
Kustannusarvio ennen reissua pyrittiin laatimaan varman päälle, joten kuljettajakohtainen kustannus jäi huomattavasti alhaisemmaksi. Erityisesti ruokaan ja juomiin meni selvästi suunniteltua vähemmän rahaa ja pääsylippuihinkaan ei juuri rahaa saatu menemään. Rahaa ei tainnut lopulta mennä kuin noin 700 euroa per henkilö.
Lauantai 11.6.2016
Helsinki – Tallinna – Rakvere – Jogeva – Tartto
Melkeinpä jo rutiiniksi muodostuneella tavalla reissu alkoi laivamatkalla. Hetken aikaa aamulla satamassa odoteltuamme pääsimme ajamaan Tallink Superstarin kyytiin. Olimme varanneet matkaa varten yhden hytin, johon veimme ajovarusteet ja taisipa meistä pari ottaa siellä pienet aamupäiväunetkin. Sen lisäksi vietimme kohtuuttoman pitkän hetken jonottaen laivan kahvilaan, kaikki muutkin matkustajat näköjään halusivat sinne. Kahvilan kapasiteetti oli kyllä täysin alimitoitettu tarpeeseen nähden.
Pääsimme laivasta nopeasti ulos ja suuntasimme Tallinnan keskustasta Narvan suuntaan. Ensimmäiset noin 10 km ajoimme isoa tietä, mutta sen jälkeen valitsimme pienempiä teitä. Päivän ensimmäinen vierailukohde oli noin 20 km päässä oleva Jägalan vesiputous. Putous oli aika hiukan vähävetinen ja ei niin näyttävä, kuin hienoimmissa kuvissa. Siitä huolimatta oikein suositeltava vierailukohde.
Jatkoimme matkaa pienempiä teitä pitkin Lahemaan kansallispuistoon. Alueella on joitakin todella mukavia teitä moottoripyörällä ajeluun, metsän keskellä oli kiva painaa mutkapätkää. Erityisen mielenkiintoinen kohde Suomenlahden rannalla on Haran sukellusvenetukikohta. Alueella oli jonkinlaiset Naton harjoitukset meneillään ja sotilaita oli monesta eri maasta. Emme kuitenkaan olleet näköjään häiriöksi, kun saimme rauhassa ihmetellä tukikohdan rakenteita ja alueella maalattuja graffiteja. Kannattaa poiketa, jos tuolla päin liikkuu.
Kansallispuistosta otimme suunnan kohti etelää ja Rakverea. Siellä söimme hyvän lounaan Päts Pitsakohvik ravintolassa. Täältä oli alunperin tarkoitus jatkaa katsomaan Tudulinnan vesivoimalaa, mutta keli ja kello saivat meidän jättämään sen tällä kertaa väliin. Oikein idyllinen paikka, jossa voi vaikka viettää mukavan piknikin. Nyt kuitenkin suuntasimme Jogevan kautta Tarttoon, valtaosan matkasta vesisateessa. Majapaikkanamme oli Hotelli Kantri kaupungin eteläpuolella.
Illalla kävimme kaupungilla kävelyllä ja illallisella vanhaan ruutikellariin rakennetussa Püssirohukelder ravintolassa. Saimme seuraksi kaupungissa lomamatkalla olleet Markun ja Sinikan.
Sunnuntai 12.6.2016
Tartto – Valga/Valka – Madona – Daugavpils
Hyvin nukutun yön jälkeen kävimme aamupalalla. Aamuun mahtui myös erikoinen kohtaaminen paikallisen miehen kanssa. Hän oli oman kodin sijaan päätynyt hotelliin yöksi vieraan naisen kanssa ja heräsi meidän käytävällä pitämiimme ääniin. Nainen oli aamuyön aikana kadonnut ja hän ryntäsi puolipukeissa käytävään etsimään naista, mutta löysikin joukon motoristeja. Pienen hämmennyksen hetken jälkeen hän päätyi tarjoamaan meille aamuolutta, josta kuitenkin kohteliaasti kieltäydyimme. Vielä pihalla pyöriä pakatessamme hän poti fyysistä ja moraalista krapulaansa seurassamme. Olisipa ollut mielenkiintoista nähdä herran kotiinpaluu aamupäivällä oman rouvan luokse.
Kevyen sateen saatellessa lähdimme matkaan kohti Otepäätä. Sinne päästyämme jatkoimme matkaa pysähtymättä Pukan suuntaan (Otepää – Puka tie) ja nautiskelimme mukavasta mutkapätkästä. Seuraavana vuorossa olikin sitten rajanylitys Latvian puolelle Valga/Valkan kaksoiskaupungin kautta. Reitit olivat sitten viime kerran muuttuneet, joten tuli tutustuttua myös pariin umpikujaan. Heti rajan takana vanhalla raja-asemalla oli jättimäinen viinakauppa. Jätimme väliin.
Matka jatkui vaihtelevan kokoisia teitä pitkin edelleen etelään. Jaunpiebalga nimisessä kaupungissa tankkasimme pyörät ja nautiskelimme jäätelöt auringonpaisteessa. Sieltä jatkoimme Smiltenen kautta Madonaan, josta löytyikin oikein mukava lounaspaikka krodziņš Bura aivan keskustan tuntumasta. Suurimpia pääteitä vältellen jatkoimme lounaan jälkeen Daugavpilsiin, jossa majoituimme lähelle Väinäjokea Hotel Biplan:iin. Moottoripyörille oli suojaisa pysäköinti talon sisäpihalla. Saunakin olisi ollut, mutta sen hinnoittelu ei ollut mielestämme kohtuullinen, joten jätimme väliin.
Ajovarusteiden riisumisen jälkeen lähdimme kaupungille jaloittelemaan ja päädyimme ottamaan taksin Daugavpilsin linnoitukselle. Nautimme siellä varmaan reissun kalleimmat oluet ja kiertelimme ympäriinsä linnoitusta ihmetellen. Lopulta kävelimme takaisin keskustaan ja kävimme kauppakeskuksen kupeessa olevassa kiinalaisessa ravintolassa illallisella.
Maanantai 13.6.2016
Daugavpils – Vilna
Aamupalan ja pyörien pakkaamiseen jälkeen jätimme Daugavpilsin taaksemme ja jatkoimme kohti Liettuen rajaa. Heti rajan jälleen poistuimme valtatieltä ja otimme suunnan kohti Visaginaksen kaupunkia. Kaupunki on aikanaan perustettu vain yhtä tarkoitusta varten, tarjoamaan kodin Ignalinan ydinvoimalan työntekijöille ja heidän perheilleen. Pienen kaupungilla pyörähtämisen jälkeen jatkoimme matkaa tuolle jo käytöstä poistetulle ydinvoimalalle. Vaikka energian tuotanto onkin jo päättynyt, niin alasajoon ja purkamiseen liittyvää toimintaa alueella on vielä pitkään.
Löysimme todella mukavia pikkuteitä matkatessamme kohti etelää. Ignalinan kaupunkin eteläpuolella jatkoimme kuitenkin pitkin päätietä. Jo pitkältä näimme päätien vieressä seisovan näköalatornin, josta olikin mahtavat maisemat ympäristöön. Tornista näkyi myös jonkinlainen historiallinen kylä, mutta jätimme siellä vierailun kuitenkin väliin.
Pidimme tankkaustauon Švenčionys nimisessä kaupungissa ja jostain syystä silmät osuivat erikoisen näköiseen opasteeseen. Päätimme käydä katsomassa mihin se opasti ja löysimmekin ihan läheltä patrioottien muistomerkin. Lyhyen tutustumisen jälkeen jatkoimme taas matkaa.
Aikamme ajeltuamme huomasin navigaattorin kartalta, että Valko-Venäjän raja on tosi lähellä ja pian bongasinkin vartiotorneja. Kartalta näkyi pienempi tie, joka näytti menevän aivan rajan lähettyvillä. Opastin letkamme pikkutielle ja ajelimme halki peltoaukioiden. Matka kuitenkin päättyi äkisti sinisten valojen välähdykseen ja rajavartijoiden pysäytyskäskyyn. Esitimme heille passimme ja hiukan totuutta muokaten kerroimme etsivämme rajanylityspaikkaa. Tästä ei kuulemme ylitse saanut mennä ja saimme käskyn kääntyä takaisin. Onneksi ei saatu aikaiseksi sen pahempaa härdelliä.
Vilnaan lähestyessämme otimme suunnan jonkin logiikan mukaan määriteltyä Euroopan keskipistettä kohti. Kyseinen kohta sijaitsee Europos Parkas puistossa, jonne oli turhan suolainen pääsymaksu. Jäi tämäkin kohde väliin, kun ei ollut kuitenkaan tarkoitus mitään päiväretkeä alueella viettää. Ravintolatkin olivat maksullisella alueella, joten jatkoimme nälkäisinä matkaa. Vilnan iltapäiväruuhkissa matelu alkoi nälkäisenä tuntua turhauttavalta, joten matkanjohtaja teki pikaratkaisun ja opasti väen kotoisasti Hesburgeriin (liian) myöhäiselle lounaalle. Kielimuurista selviydyttyämme saimme ruokaa eteemme.
Päätimme vielä ennen majoitusta poiketa Trakaissa. Perille päästyämme saimme neuvoteltua mielestämme hyvän hinnan vartioituun pysäköintiin. Tutustuimme oikein ajan kanssa Trakain linnaan ja nautimme vielä kahvit/jäätelöt rantakahvilassa. Ehdottomasti suositeltava vierailukohde.
Palasimme takaisin Vilnaan ja majoituimme vanhan kaupungin alueella olevaan Hotel Tiltoon. Muuten oikein mukava paikka, mutta pysäköinti piti hoitaa kadunvarressa. Ilmeisesti lähistöllä olisi ollut pari maksullista halliakin, mutta vartioimaton halli tuntui turvattomammalta kuin pyörien pitäminen kadun varressa huoneen ikkunan alla. Teippasimme pysäköintiliput pyöriin kiinni ja toivoimme parasta.
Illan vietimme nauttien vanhankaupungin nähtävyyksistä ja ravintoloista. Oli oikein mukava ilta.
Tiistai 14.6.2016
Vilna – Gizycko
Yö meni hyvin niin kuskeilla kuin pyörilläkin, joten huoli pysäköintipaikan suhteen oli turha. Aamupalan jälkeen oli vuorossa taas pyörien pakkaaminen ja matkan jatkaminen. Ajoimme hiukan isompia teitä pitkin ja matka etenikin nopeasti. Ei aikaakaan kun olimme ensimmäisessä kohteessa perillä. Vietimme muutaman tunnin Grutas Parkas puistossa, johon on kerätty ympäri Liettuaa patsaita ja muuta neuvostoaikaista materiaalia laidasta laitaan. Positiivisella tavalla hämmentävä kokemus.
Druskininkain kylpylät jätimme väliin, vaikka kyllä tässä vaiheessa reissua ne kovasti houkuttivatkin. Matkaa oli kuitenkin vielä sen verran jäljellä, että oli pakko hiukan priorisoida. Jatkoimme siis matkaa kohti Puolan rajaa. Ennen Suwalkia alkoi jo hiukan nälkä vaivata, mutta juuri sopivan näköistä paikkaa ei tuntunut löytyvän. Ja perinteisestihän siinä kävi, kun nälkä oli jo sietämätön, niin kaikki ruokapaikat olivat jo jääneet taakse. Varmaan kymmenen jälkikäteen potentiaalista tuli ohitettua. Lopulta pienestä Bakałarzewon kylästä löytyi paikallinen yökerhon ja lounaspitserian yhdistelmä. Henkilökunta oli kovin hämmentynyttä kanssamme, ilmeisesti turisteja ei kovin usein asiakkaiksi tänne päädy. Pitsat olivat kuitenkin oikein maukkaat.
Tästä eteenpäin olimmekin jo Masurian järvialueella eli reissumme pääkohteessa. Maisemat olivat miellyttäviä ja ennen kaikkea tiet olivat mukavia ajella moottoripyörällä. Ajelimme hyvillä fiiliksillä Gizyckoon ja löysimme helposti majapaikkamme Hotel Wodnikin. Saimme pyörät lukittuun häkkiin turvaan ja majoituimme mukaviin huoneisiimme. Hotelli ei ehkä ollut kaikkein modernein, mutta ehjä ja siisti. Huoneetkin olivat mukavan kokoiset. Majoittumisen jälkeen kävimme vielä kaupungilla kävelyllä ja illallisella. Ravintola Siwa Czapla ei ollut ehkä parhain valinta, mutta nälkä sielläkin lähti.
Keskiviikko 15.6.2016
Masurian kiertoa
Ensimmäinen ajopäivä Masurian alueella alkoi pienellä hiekkatien pätkällä Miłkistä etelään. Teimme lopulta lenkin Ryn:n kautta lähelle Kętrzyniä. Siellä tutustuimme useamman tunnin verran Hitlerin sudenpesään eli yhteen hänen sodanaikaisista tukikohdistaan. Natsijoukot valitettavasti tuhosivat tukikohtaa melko pahasti räjähteillä ennen vetäytymistään puna-armeijan alta. Siitä huolimatta siellä oli nähtävää yllättävän paljon. Hiukan lisää panostamalla alueesta olisi saatavissa vieläkin vaikuttavampi, toivottavasti näin käy tulevaisuudessa. Varsinkin ravintolapalvelut kaipaisivat aika isoa tason nostoa. Parkkipaikalla tapasimme ensimmäiset suomalaiset matkallamme, kolmen hengen porukka Yamaha FZ-kuskeja oli matkalla kohti etelää.
Päivä olikin jo ihan loppupuolella, kun pääsimme jatkamaan matkaa, joten ajoimme suoraan takaisin hotellille. Illalla teimme taas kierroksen kaupungilla ja nautimme maukkaan illallisen ravintola Portossa.
Torstai 16.6.2016
Masurian kiertoa lisää
Aloitimme päivät ajot pikaisella vilkaisulla Twierdza Boyen linnalle, mutta emme malttaneet jäädä sitä tarkemmin tutkimaan. Otimme sen sijaan suunnan kohti Orloa, jossa on ikivanha vartiopaikka (Orlo watch hill). Stä ihmettelimme aikamme ja jatkoimme Ryn:n lähelle tavernaan pienelle juomatauolle.
Jatkoimme matkaa Mragowon, Mikolajkin ja Uktan kautta Piezin kaupunkiin, jossa pidimme lounastauon viihtyisällä ravintola Basztan terassilla. Ruokailun jälkeen jatkoimme matkaa itäänpäin. Biela Piskan kaupungin kohdalla käännyimme kohti pohjoista ja ajoimme armeijan tukikohdan läpi Orzyszin kaupunking kaakkoispuolella. Heti tukikohdan jälkeen tien yli juoksi hirvi, joka aiheutti letkan keulassa hiukan säpsähdyksiä, mutta ei onneksi suurempaa vaaraa. Vain muutama kilometri myöhemmin samaisen metsäalueen toista reunaa kulkevalla tiellä pienempi hirvieläin kävi sekin pelottelemassa tien tuntumassa. Tuosta tukikohdasta sen verran, että sittemmin Nato-joukot ovat ottaneet sen tukikohdakseen turvatakseen Puolan ja Liettuan rajaa eli ns. Suwałkin käytävää. (Helsingin Sanomat teki aiheesta mielenkiintoisen jutun keväällä 2017.)
Reitin loppupuolella tiellä oli yhdessä kaarteessa jotain liukasta, joka aiheutti parin pyörän takarenkaan pientä lipsahtelua ja säikäytti kuskeja. Loppumatka takaisin hotellille ajeltiin sitten hiukan rauhallisemmin. Päivän tiet olivat kovin vaihtelevan tasoisia kunnoltaan ja osalla niistä ajaminen oli hiukan epämukavaa isojen kuoppien ja kovan täristyksen vuoksi. Onneksi pääosin kuitenkin saimme nautiskella kauniista maisemista ja hyvistä teistä.
Illalla nautimme burgerit Papryka-ravintolassa aivan Gizyckon kuuluisan kääntösillan kupeessa. Hyvän ruoan syömisen lisäksi pääsimme näkemään kuinka silta avattiin ja suljettiin.
Perjantai 17.6.2016
Gizycko – Klaipeda
Parin Gizyckoa tukikohtana käyttäneen ajopäivän jälkeen oli aika suunnata vähitellen kohti pohjoista. Mukavia pikkuteitäkin sattui aamulla, mutta positiivinen yllätys oli isoksi tieksi oli mutkainen tie Goldapista itään. Pysähdyimme kolmen valtakunnan (Puola, Venäjä, Liettua) rajapyykille ottamaan valokuvia ja ohjeistuksen mukaisesti vältimme kuvien ottamista Venäjän eli Kaliningradin suuntaan (NOT!).
Pian käännyimmekin vasempaan ja lähdimme seuraamaan Kaliningradin rajan suuntaisesti kulkevaa tietä pohjoiseen. Monissa kartoissa tie on merkitty sorapintaiseksi, mutta kyllä se oli kokonaan hyväkuntoista asfalttia. Pysähdyimme Kybartain rajakaupungissa tankkaamaan pyöriä ja syömään lounasta. Pienestä kielimuurista huolimatta saimme eteemme maukkaat annokset Ridaiva(?) nimisessä ravintolassa. Kaupungin tunnelma oli vilkas ja vahvasti venäläishenkinen, vaikka ylpeys itsenäisestä Liettuasta olikin nähtävissä. Liikennettä oli hurjasti ja raja-asema Kaliningradiin oli valtava.
Ajomatkaa päivälle kertyi kuitenkin sen verran, että alunperin suunniteltu poikkeaminen Ventessä olevalle majakalle jäi väliin, emme myöskään ehtineet lopulta poiketa Kuurinkynnäkselläkään. Majapaikkamme hotelli Morena olikin yllättävän syrjällä, joten jouduimme menemään taksilla Klaipedan vanhaan kaupunkiin illalliselle ja iltakävelylle. Kaupungista ei muodostunut juurikaan kuvaa vierailumme aikana, ehkä tänne pitää vielä tulla uudestaan ja poiketa myös Kuurinkynnäällä.
Majoitumme hotellissa kahdessa huoneessa. Ensimmäinen huone oli yläkerrassa ja oli mukavan rauhallinen, mutta toinen huone oli maatasossa aivan hotellin juhlatilan läheisyydessä ja juhlista kantautui aika paljon unta häiritsevää ääntä. Kannattaa siis pyytää varmuudeksi rauhallista huonetta, jos arvostaa hyvää unta.
Lauantai 18.6.2016
Klaipeda – Ventspils
Aamupalan jälkeen lähdimme kohti sisämaata. Yritimme löytää Plateliain läheltä vanhaa Neuvostoliiton ohjustukikohtaa, mutta navigointivirheen vuoksi emme sitä kuitenkaan koskaan löytäneet. Jatkoimme matkaa kohti Latvian rajaa ja heti rajan jälkeen löysimmekin hiukan haastavakuntoisen hiekkatien Ezeren ja Skrundan väliltä. Parikin pyörää oli kaatua yllättävään pehmeään kohtaan, mutta onneksi selvisimme pelkällä säikähdyksellä. Skrundan kaupungissa pidimme lounastauon mukavassa Jumis-nimisessä ravintolassa.
Lounaan jälkeen oli vuorossa päivän kohokohta, hylätty Neuvostoliiton tukikohtakaupunki Skrunda-1. Tukikohta on aikanaan rakennettu operoimaan kylmän sodan aikaista tutka-asemaa, jonka tarkoituksena oli havaita amerikkalaisten ohjukset. Nyt jäljellä on enää tutka-aseman kuoret ja hyvää vauhtia rapautumassa oleva kokonainen taajama. Alueelle pääsee tutustumaan omatoimisesti pientä maksua vastaan.
Meidät päästettiin peräti moottoripyörien kanssa alueella, jolloin liikkuminen paikasta toiseen sujui helposti. Toki ajaessa piti huomioida, että kaukolämpöputkia pois kaivettaessa ei kaivantoja ole täytetty. Tukikohdassa on ollut operatiivisten ja asuinrakennusten lisäksi myös kaikki muu elämiseen tarvittava, kuten liikuntatilat, koulu, päiväkoti, sairaala, elokuvateatteri jne. Ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka, jos aihe vähääkään kiinnostaa.
Kävimme läpikulkumatkalla katsomassa Kuldigassa Ventas Rumba vesiputouksen ja pääsimme ihastelemaan myös paikallista hääkulkuetta ja hääparin kuvaamista putouksen maisemissa. Putous on todella leveä, mutta kun korkeus on kovin vaatimaton ja vesimäärä oli vähäinen, niin eihän se miltään näyttänyt.
Ajelimme vielä Ventspilsiin majapaikkaamme majatalo Portoss:iin. Majoituttumisen jälkeen kävelimme kohti kaupungin keskustaa ja ihastelimme joka puolella olleita lehmäpatsaita. Niitä oli kyllä kaikenlaiseen makuun, osa perin mielikuvituksellisia. Satama sen sijaan oli kaikkea muuta, yksinkertaisesti ruma ja rähjäinen. Nälkäisinä jäimme syömään ensimmäiseen vastaantulleeseen ravintolaan, nimeltään Ostas 23. Rumasta satamamaisemasta huolimatta paikka tuntui olevan varsinkin nuorison suosiossa ja ruokakin oli oikein hyvää.
Illallisen jälkeen jatkoimme kävellen ihastellen kaupungin puistoja ja päädyimme lopulta ihastelemaan kaupungin hiekkarantaa ja temppuilemaan rannalla olevalla kiipeilytelineellä.
Sunnuntai 19.6.2016
Ventspils – Jurmala
Insinööripainoitteisella porukalla olimme ajatelleet vierailla Irbenen radioteleskoopilla, mutta se olikin huollossa. Ihastelimme aikamme sitä ulkopuolelta ja jatkoimme matkaa kohti Mikelbakan majakkaa, joka sekin oli suljettu!
Seuraavaksi päätimme valita vierailukohteen, jota ei saisi suljettua. Pitkäksi venähtäneen huoltoaseman etsimisen jälkeen pääsimme lopulta Kolkan niemelle tähyilemään. Aikamme siellä nautiskeltuamme merimaisemista ja jäätelöistä, jatkoimme matkaa kohti Jurmalaa.
Olin kovasti yrittänyt selvittää missä on Jurmalan keskusta ja löytää majapaikan edes kohtuullisen etäisyyden päästä siitä. Voin kertoa, että kumpikaan ei onnistunut. Edelleenkään en tiedä missä Jurmalan keskusta on, mutta ei taatusti majapaikkamme Melnais Starkis majatalon lähellä, josta oli matkaa oletettuun keskustan sijaintiin yli 10 km. Pyörimme kylillä pyörillä ja yritimme etsiä ruokapaikkaa, mutta kaupunki oli optimoitu käveleville vierailijoille, joten eihän siitä meinannut mitään tulla. Väsyneenä ja nälkäisenä meinasi turhautuminen iskeä.
Pienten päiväunien jälkeen lähdimme rannalle kävelemään ja syömään illallista. Rannalla oli mukavaa ja ruokakin oli ihan kelvollista. Uni sen sijaan ei tullut kovin helposti, koska läheisellä parkkipaikalla oli paikallisten amatööri-driftaajien harjoittelurata. Ilmeisesti oli kivaa, koska jaksoivat tuntikaupalla harrastaa.
Maanantai 20.6.2016
Jurmala – Pärnu
Teimme aamusta päätöksen, että jättäisimme väliin Riikan kaupungin ruuhkat. Lähdimme kiertämään kaupunkia pitkin ulointa kehätietä ja pääsimme ajamaan myös pitkin patovallia. Olihan se hiukan koomista ajelle toista tuntia ja koko ajan opasteet oli Riikaan.
Lopulta kuitenkin pääsimme Siguldaan, jossa pääsimme tutustumaan Siguldan kelkkarataan. Valitettavasti radan laskeminen renkailla varustetulla kelkalla ei onnistunut, sitä hupia oli tarjolla vain viikonloppuisin. Jätimme väliin vierailut Siguldan alueen linnoissa (linna 1, linna 2) ja Baltian suurimmassa luolassa.
Ajoimme Siguldasta melkein suorinta reittiä Pärnuun, jossa majoituimme hyvissä ajoin Viiking Spa hotelliin. Saimme edulliseen hintaan kaksi huonetta, joista toinen oli peräti sviitti. Hintaan sisältyi pääsy kylpyläosastolla, jossa kävimme pesemäässä reissun pölyt pois ennen oluille lähtöä.
Illallisen kävimme syömässä Aleksandri Pubissa. Paikka oli todella rauhallinen ja väkeä ei ollut juuri lainkaan. Edellisen kokemuksen perusteella olimme nimittäin päättäneet jättää majoittumisen täällä väliin, koska silloin emme meluamisen vuoksi saaneet juuri nukuttua. Ruokailumme koko kuitenkin ikävän keskeytyksen, kun hotellilta soitettiin yhden moottoripyöristämme joutuneen auton kaatamaksi parkkipaikalla. Oli kuulemma harmaa pyörä, mutta kun niitä oli porukassa kolme viidestä…
Hotellille päästyämme selvisi, että Juhon V-Strom oli kyljellään. Auto oli peruuttanut sivulaukkua päin ja työntänyt pyörän pois sivutuelta. Laukun naarmujen ja pienen muotovirheen lisäksi emme löytäneet muita vaurioita. Keskustelimme autoilijan kanssa ja sovimme jatkavamme keskustelua aamulla, koska hän toivoi miehensä olevan mukana. Näissä tunnelmissa sitten menimme nukkuman. Onneksi kaikki pyörät kuitenkin siinä kunnossa, että reissu pääsee aamulla jatkumaan.
Tiistai 21.6.2016
Pärnu – Haapsalu – Tallinna – Helsinki
Keskustelut autoilijan kanssa oli nopeasti hoidettu ja Juho sai käteisenä rahat vedenpitävien sisälaukkujen hankkimiseksi sivulaukkuihinsa. Olipa mukava, että vielä löytyy ihmisiä, jotka ilmoittavat sattuneista vahingoista ja hoitavat vahingon korvaamisen tyylikkäästi.
Pääsimme aika hyvin aikataulussa liikkeelle ja kävimme tutustumassa paikalliseen moottoriurheilun mekkaan eli Pärnu Autoring24:ään. Aikamme pärinää ihmeteltyämme jatkoimme matkaa kohti Haapasalua.
Haapsalun läheisyydessä vierailimme tälläkin kertaan Kiltsin lentokentällä ja itse kukin kokeili ajokkinsa suorituskykyä. Tällä kertaa kovin oli Eeron suoritus eli 245 km/h mittarinopeutta. Kun vauhdit oli testailtu, niin tutustuimme vielä lentokonesuojiin.
Lounaan sijaan kävimme nauttimassa tällä kertaa mainiot leivokset Haapsalun eräässä rantakahvilassa, mutta Haapsalun linna jäi tällä kertaa vain ohiajon kohteeksi. Hienolta se kyllä näytti.
Vielä ennen Tallinnaa pysähdyimme ihmettelemään Rummun louhosta. Omistajan vaihduttua alue oli nyt suljettu ja alueelle pääseminen olisi vaatinut hiukan kikkailua. Kävimme maastokelpoisimmilla pyörillä (ml. Bandit) katsomassa aluetta toiselta laidalta eli kaivosjärven takaa. Olihan se aika makea, harmi ettei päästy tarkemmin tutustumaan. Myös muita innokkaita alueelle pyrkijöitä oli, hekin kovasti pettyneitä tilanteeseen.
Tallinnan sisääntulotie olikin tulosuunnastamme remontin kohteena ja kiertotiet kulkivat läpi lähiöiden, ruuhkat olivat sitten sen mukaiset. Onneksi kuitenkin ehdimme vielä ennen lautalle menoa käydä syömässä hampurilaiset. Paljoa ylimääräistä aikaa ei kuitenkaan jäänyt.
Tallink Star toi meidät illaksi Helsingin Jätkäsaareen, josta jatkoimme kukin kohti omaa kotitallia. Kauniit sanat ja kiitokset matkakumppaneille oli lausuttu jo laivalla.
Yli 3000 km tuli taas ajettua ja kivaa oli. Paljon jäi mielenkiintoisia kohteita vierailematta ja monta hienoa tietä ajamatta. Ehkä taas joku vuosi Kettulan Talli suuntaa uudestaan näille suunnille, vähintäänkin kauttakulkua varten.
Väliin jääneitä tutustumiskohteita
Kuurin kynnäs Liettuassa
Salaspilsin keskitysleiri, linkki, Riian lähistöllä (kartta)
Ligatnen bunkkeri, kotisivu, Latviassa
Rundalen linna ja museo Latviassa
Ristikukkula Liettuassa Siauliain tienoilla